Uutisvideoiden etiikka

Maaliskuussa Ranskaa kuohuttivat kolmen sotilaan, kolmen lapsen ja rabin murhat, joiden tekijä kuvasi tekonsa videolle. "Al-Qaeda attacks France" -nimellä kutsuttu video oli lähetetty Al Jazeeran Pariisin toimitukseen siinä toivossa että järkyttävä materiaali päätyisi osaksi kansainvälistä uutisointia. Monet varmasti muistavat kuluneilta vuosilta raakoja uutisvideoita, jotka järkyttivät ja kohahduttivat maailmalla. Tällä kertaa Al Jazeera ei kuitenkaan lähtenyt leikkiin mukaan.

Taustalla vaikuttivat varmasti presidentti Sarkozyn ja uhrien omaisten pyynnöt siitä, ettei mahdollista videomateriaalia julkaistaisi, mutta perimmäiseksi syyksi Al Jazeera ilmoitti, että tällaisen videon julkaiseminen rikkoisi heidän eettisiä periaatteitaan.

Eettiset periaatteet ovat kuitenkin uutistoimistojen  maailmassa hieman erilaisia kuin meidän tavallisten tallaajien. Al Jazeera kommentoi, ettei videon julkaiseminen olisi eettisesti hyväksyttävää, koska se ei tuo minkäänlaista olennaista lisäinformaatiota tapahtumiin. He eivät halua olla sensaationhakuisia, jonka vuoksi videota ei julkaista missään muodossa vaan se välitetään suoraan poliisille.

Al Jazeeran päätös on mielestäni täysin perusteltu - ja jopa välttämätön - mutta ihmettelin lisäystä videon informaatioarvosta. Eikö videon sisältö raakoine veritekoineen olisi jo ollut painava syy olla julkaisematta videota?

Uutisten tehtävä on toki tuoda yleisölleen mahdollisimman todenmukaista informaatiota mutta voiko eettisesti arveluttavien videoiden julkaisua perustella pelkällä "kansan täytyy tietää" -asenteella? Kun videot tulevat yhä suuremmaksi osaksi uutisointia, toimittajien on mietittävä uudelleen myös journalistisia moraalisääntöjä.

Aihetta koskevat artikkelit luettavissa täällä:

Al Jazeera Receives Video of French Shootings, Won't Air Footage
Al Jazeera: Video filmed by Toulouse gunman did not meet code of ethics

Oppimista videon avulla

Ansku otti aiemmin (täällä) puheeksi uutisvideon käytön opetustarkoituksessa. Myös tarkastelemassani (Smith & Wilson 2000) artikkelissa tutkittiin sitä, omaksuuko lapsi enemmän informaatiota uutislähetyksestä, joka sisältää videokuvaa. Erässä toisessa artikkelissa taas pohdittiin (Vanderwater et al. 2010), voivatko jo vauvaikäiset lapset oppia asioita videoista.

Nykypäivän lapsoset viettävät paljon aikaa erilaisten multimedioiden parissa ja näyttävät viihtyvän. Olisihan se hienoa, jos tämä harrastus vieläpä edesauttaisi heidän oppimistaan. Auttaako videokuva todella lapsia tallentamaan informaatiota paremmin?

Ainakin Smithin ja Wilsonin (2000) tutkimus antoi viitteitä siihen suuntaan. Lapset, joille näytettiin videokuvaa sisältävä versio uutisesta, muistivat yleisesti ottaen enemmän yksityiskohtia uutisesta. Myös Vanderwaterin ja kumppaneiden (2010) tutkimus totesi, että oikein tuotettu video voi edistää lasten oppimista.

Tutkimuksessa näytettiin kahdelle taaperoryhmälle opetusvideota (Brainy Baby's Shapes & Colors), joissa molemmissa esiintyivät samat värit ja kuviot. Toisessa ryhmässä kuvioiden ja värien lisäksi videossa esiintyi myös puolikuun muotoinen kuvio ja sitä kuvaava sana. Lapset, joiden videossa esiintyivät sekä kuunsirppi että sitä kuvaava sana, oppivat käyttämään tätä sanaa tilanteessa, jossa kuunsirppi oli läsnä. He siis oppivat uuden sanan ja sen vastaaman kuvion videon avulla.

Video on selvästi kiinnostava ja havainnollinen väline välittää informaatiota lapsille - jopa taaperoikäisille. Tutkimusten perusteella voisi siis ajatella, että multimedia ja lapsille suunnatut uutiset voisivat olla uudenlainen tulevaisuuden oppimisen muoto. Ehkä sen sukupolven lapsista kasvaisi tarkkaavaisia ja tiedostavia uutistenkatselijoita kun treenaus aloitettaisiin ajoissa :) !

Vai onko parempi pysytellä perinteisessä?

Viitattu artikkeli: Elizabeth A. Vanderwater, Rachel F. Barr, Seoung Eun Park & Sook-Jung Lee (2010). A US Study of Transfer of Learning from Video to Books in Toddlers. Journal of Children and Media vol 4: 4 s. 451-467.

Tutkimusmenetelmien vertailua

Tutkimuksista kaikki käyttivät tutkimusmenetelmänään jollain tavoin sisällönanalyysiä. Huomio on aika mielenkiintoinen mutta toisaalta sisällönanalyysiä on mahdollista käyttää hyvin eri tavoin, jolloin se myös soveltuu monenlaisiin tutkimuksiin. Koska kolmessa tutkimuksessa käytettiin aineistonkeruumenetelmänä haastattelua se vaatii aina rinnalleen jonkinlaista teksti- tai sisällönanalyysiä.

Kuitenkin vain kaksi tutkimuksista käytti täysin kvalitatiivista sisällönanalyysiä (Vobic 2011 ja Machin & Jaworski 2006). Muut kolme käyttivät sisällönanalyysissään kvantitatiivisia menetelmiä (esim. ANOVA) ja taulukoita, joita syvällisempi pohdinta kuitenkin täydensi.

Smith & Wilson (2000) eivät suoraan maininneet sisällönanalyysiä menetelmää kuvaavassa luvussaan, mutta he totesivat "koodanneensa haastattelujen sisällön". Tässä tutkimuksessa analyysin vaiheet kuvataan kuitenkin huomattavasti tarkemmin näennäisestä menetelmän puutteesta huolimatta. Esimerkiksi Machill, Beiler & Schmutz (2006) totesivat suoraan käyttävänsä sisällönanalyysiä haastattelutulostensa analysointiin. Sen lisäksi he totesivat tutkimuksensa olevan tapaustutkimus.

Myös Vobicin (2011) tutkimuksessa on tapaustutkimuksen piirteitä. Tutkimuksen menetelmänä toimii kuitenkin etnografinen sisällönanalyysi, joka on yksi sisällönanalyysin suuntaus. Hän siis analysoi tutkimuksessaan haastattelun lisäksi myös omia havaintojaan.

YouTube -videoita tutkivat Peer & Ksiazek (2011) mainitsevat videoiden sisällönanalyysin ainoaksi menetelmäkseen. Se voi siis toimia menetelmänä, vaikka tutkimuksen kohteena onkin video eikä esimerkiksi pelkkä teksti.

Machin ja Jaworski (2006), jotka tarkastelevat arkistovideoita, toteavat ympäripyöreästi "analysoivansa arkistovideoiden sisältöä suhteessa siihen, missä niitä on myöhemmin käytetty". He eivät suoraan puhu sisällönanalyysistä ja tutkimus tuokin mieleeni Grounded theoryn, jossa teoriaa kehitetään tutkimuksen edetessä.

Menetelmien kuvaus oli hyvin vaihtelevaa. Vaikka kaikilla tutkimuksilla oli taustallaan samankaltainen menetelmällinen lähestymistapa, sen variaatiot olivat erilaiset jokaisessa tutkimuksessa. Näin voitaisiin myös ajatella, että sisällönanalyysi on hyvin joustava menetelmä. Jokainen tutkija rakentaa siitä oman versionsa.

Kuuluisiko tutkimusmenetelmän olla näin mukautuvainen? Huonontaako joustavuus esimerkiksi menetelmän luotettavuutta, mitä mieltä olette?

Julkkikseksi uutisvideolla

Ja vielä illan kevennykseksi, saanko esitellä Norman potkulautaileva koira, josta on tullut "verkkojulkkis"!

Itse uutinen Normanista luettavissa täältä

Hauskat eläinvideot tuntuvat olevan usein suosittuja keveiksi uutisiksi ja usein eläimet keräävät myös omaa fanilaumaansa. Usein eläinjulkkikseksi tullaankin omistajan ladatessa hauskan videon verkkoon ja suuren yleisön saavuttaneena video leviää uutisiin asti. Tässäkin videossa yhdistyy kansalaisjornalismi ja video on tärkeässä osassa uutista. Ilman videota ei pelkkä teksti olisi varmaan saanut hymyä kasvoille. :)

Aineiston hankinnan ja menetelmän yhteenveto

Aineiston hankinnan menetelmätkin vaihtelivat tutkimuksittain. Haastattelua käytettiin hyväksi useassa tutkimuksissa (Mäenpää & Männistö 2009, Bock 2011), lisäksi Bock (2011) oli käyttänyt tutkimuksessaan tekstianalyysia. Joissakin tutkimuksissa aineisto kerättiin itse. Esimerkiksi Antony ja Thomas (2010) keräsivät kommentit ampumavideoista ja Cooken (2005) tutkimuksessa aineisto kerättiin myös itse (kerättiin sanomalehtien etusivuja yms.). Myös Mäenpään ja Männistön tutkimuksessa seurattiin verkkosivujen kehitystä. Sundar (2000) käytti tutkimuksessaan kontrolloitua koetta. Kyselyosuutta käytettiin usein täydentämään aineistonhankintamenetelmää (Mäenpää & Männistä 2009, Sundar 2000). Aineiston hankinnan menetelmät vaihtelevat niin ihmisläheisistä (haastattelu, kysely, kontrolloitu koe), etäisempiin vaihtoehtoihin (aineiston keruu suoraan verkosta).  Aineistot vaihtelivat siis uutisvideoista YouTube-videoihin, kuvista ääneen ja videoon sekä haastatteluaineistosta kyselyaineistoon.

Analyysimenetelmiä on parissa tutkimuksessa mainittu kunnolla lainkaan (Mäenpää & Männistö 2009, Sundar 2000). Sundarin (2000) tutkimuksessa oltiin vain lähinnä lueteltu tutkimuksessa käytettyjä kvantitatiivisia menetelmiä/mittareita. Toisissa pohjana käytettiin aiempia tutkimuksia (Cooke 2005) tai jotakin teoriapohjaa (Bock 2011 -  Pierre Bourdieun kenttäteoria). Varsinaista kunnolla nimettyä, mielestäni selkeää menetelmää käyttivät Antony ja Thomas (2010); Orben ja Kinefuchin kriitiistä temaattista analyysia. Analyysimenetelmätkin siis vaihtelivat kiitettävästi tutkimuksittain. Tosin harmittaa, että analyysimenetelmää ei välillä kuvattu kunnolla, ja myös valintojen perustelut olivat joissakin tapauksissa hataria tai puuttuivat kokonaan.


Voimme lopuksi todeta, että uutinen ja media kulkevat nykyään käsi kädessä ja vaikka suhde hiukan rakoilisikin, eivät ne enää pärjää ilman toisiaan. ;)

Aihealueiden yhteenveto

Nyt olen käynyt kaikki artikkelit läpi hieman pidemmän kaavan kautta. On siis aika tehdä vertailevaa yhteenvetoa näistä pidemmistä postauksista. Ensimmäisenä käsittelyssa aihealueet.

Aihealueet vaihtelivat tutkimuksissa, ja se oli tarkoituskin. Yhdistävänä tekijänä toimi kuitenkin yleensä video, joka esiintyi joka tutkimuskohteessa. Journalismin kehittymistä printistä kohti videojournalismia tarkasteltiin useammassa tutkimuksessa (Mäenpää & Männistö 2009, Bock 2011) ja lisäksi Cooken (2005) tutkimuksessa tutkittiin uutisen muutosta visuaalisemmaksi pitkällä aikajaksolla. Sundarin (2000) artikkeli käsitteli aihetta oppimisen ja muistamisen näkökulmasta, kun taas Antony ja Thomas (2010) käsittelivät aihettaan kansalaisjournalismin näkökulmasta.

Vaikkakin kaikki tutkimukset tuntuivat olevan viestinnän tutkimuksia, osassa sivuttiin mielestäni myös muita tutkimusalueita. Sundarin (2000) artikkelissa tuntui olevan selvästi psykologinen ote, kun taas Bockin (2011) artikkelissa oli sosiologinen näkökulma. Onneksi tutkimuksia löytyi laidasta laitaan, vaikkakin oli outoa ettei suomalaistutkimuksia tahtonut löytyä millään!

Kuvasarjauutisia ja uutisvideoita sisäisessä viestinnässä

Esimerkki kuvasarjauutisesta.

Käsittelen tässä postauksessa lyhyesti kahta suomalaista opinnäytetyötä aiheesta, mutta eri näkökulmista. Ensimmäisenä Sanna Maunuan opinäytetyö ”Kuvasarjauutinen kuva-journalistisena ilmiönä”, jossa käsitellään kuvasarjauutista, joka on yksi kuvajournalismin uutistyyppi. Maunua kuvaa tutkimustaan case studyksi ja kertoo käyttäneensä menetelmänä sisällönanalyysia. Tutkimuksen tuloksena kuvasarjauutista oli eniten sanomalehtien verkkosivuilla. Maunua toteaa, että kuvasarjauutisen mahdollisuuksia ei aina hyödynnetä, vaikka se voisi olla hyvä valtti kilpailtaessa videosisältöä julkaisevien uutissivustojen kanssa.

Toisena esittelen Taina Kerttulan pro gradu-tutkielman ”Käyttäjien odotuksia verkkovideon sisällöistä. Tapaustutkimus VTT:n sisäisestä viestinnästä”. Tässä tutkimuksessa uutisvideo toimiikin yrityksen sisäisen viestinnän kanavana. Tutkimuksessa selvitetään odotuksia ja verkkovideon soveltuvuutta VTT:n sisäisen viestinnän kanavaksi. Aineisto kerättiin teemahaastattelulla ja se analysoitiin laadullisesti, aineistolähtöisesti. Haastateltavilla oli kriittisiä odotuksia verkkovideoita kohtaan. Verkkovideon käytölle löytyi kuitenkin kolmenlaisia perusteita; sillä voidaan havainnollistaa uutiseen liittyvää toimintaa ja esimerkiksi tutkimustuloksia. Se voi toimia myös organisaation sisäisen markkinoinnin kanava tehden henkilöitä ja tutkimusta entistä tutummiksi. Kolmanneksi vaikeita asioita voidaan konkretisoida ja perustella verkkovideon avulla. Videoviestin luotettavuutta lisäävät videolla esiintyvän henkilön ei-verbaalit eleet.

Tutkimuksia löytyy laidasta laitaan. Näissäkin tutkimuksissa multimedia-elementtiä tarkastellaan aivan eri näkökulmista; ensimmäisessä multimedia-elementtinä on kuvasarja ja toisessa uutisvideo toimii ”uutisena yrityksen asioista” yrityksen henkilöstölle. Molemmissa itse multimedia-elementistä on tullut itse uutinen tai suuri osa uutista. Molemmissa on käytetty laadullista analyysia, mutta aineisto on hankittu eri tavoin, molemmille tutkimuksille sopivalla tavalla. Onkin ollut yllättävää, kuinka paljon käsittelemissäni tutkimuksissa on käytetty laadullista analyysia.


Maunua Sanna (2010). Kuvasarjauutinen kuva-journalistisena ilmiönä. Julkaisematon digitaalisen viestinnän opinnäytetyö. Metropolia. 
Saatavilla: https://publications.theseus.fi/bitstream/handle/10024/17011/kuvasarj.pdf?sequence=1

Kerttula Taina (2004). Käyttäjien odotuksia verkkovideon sisällöistä. Tapaustutkimus VTT:n sisäisestä viestinnästä. Julkaisematon puheviestinnän pro gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopisto. Saatavilla: https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/11273/G0000599.pdf?sequence=1

Suomi tulee perässä..

Anssi Männistö kuvaa artikkelissaan sopivasti, millaisia ovat tyypilliset suomalaiset verkkovideot; hirviä säntäilemässä asuinalueilla, kännisiä julkkiksia toilailemassa, suttuisia kuvia onnettomuuspaikoilta.. Eli sattumuksia, onnettomuuksia ja skandaaleja. Kypsät laadukkaat videojutut eivät ole nousseet Suomessa vielä samalle tasolle kuin muualla maailmassa. Video kasvattaa suosiotaan jatkuvasti; artikkelin mukaan vuonna 2012 arviolta puolet internetin liikenteestä on videota. Video on siis hyvä lisä myös uutiseen. Artikkelin mukaan suomalaisten videosivustojen kehitysaste on jäänyt selvästi esimerkiksi New York Timesin vastaavasta. Artikkeli on kirjoitettu vuonna 2010, joten toivottavasti siitä ollaan päästy jo eteenpäin.

Pakko myöntää, että itsekin katson ennemmin viihdevideoita kuin kunnon asiavideoita uutissivustoilta. Asiauutisen lukee monesti sen verran nopeammin, ettei videonlatausta jaksa odottaa. Mutta viihdeuutisissa tekstiversio usein vain "yllyttää" katsomaan videon ja juttu muuttuu vielä hauskemmaksi, kun sen katsoo videolta. Katsotteko te enemmän viihde- vai asiavideoita uutissivustoilla?

Ja loppuun näyte tyypillisestä suomalaisesta verkkouutisvideosta. Tee perässä!


Männistö Antti (2010) Missä viipyvät vaikuttavat verkkovideot? Teoksessa: Katariina Kyrölä (toim.). Journalismi kritiikin vuosikirja 2010. Media ja viestintä 1/2010. [online] Tampere: Tammerprint Oy. 109-111. Saatavilla: http://tampub.uta.fi/tiedotusoppi/978-951-44-8030-0.pdf#page=111

Pitkäaikaistutkimusta

Useimmat tutkimukset ovat olleet lyhyeltä aikajaksolta, mutta löysin myös yhden pidemmän aikajakson jenkkitutkimuksen. ”A visual convergence of print, television, and the internet: charting 40 years of design change in news presentation” käsittelee uutisen muutosta ajallisesti vuodesta 1960-luvulta vuoteen 2002. Tutkimuksessa keskitytään nimenomaan visuaaliseen muutokseen liittyen printtiin, televisioon ja internettiin, eli muun muassa juuri käsittelemiimme multimedia-elementteihin. 

Yhteensä aineistoa tutkimukseen on  188 sanomalehden etusivua, 228 uutisohjelmaa ja  80 uutisverkkosivun etusivua. Sanomalehtien kohdalla aineisto kerättiin vuodesta 1960 vuoteen 2002 tallentamalla joka vuosi samana päivänä lehtien etusivut (yhden lehden kohdalla poikkeus). Televisio-ohjelmien kohdalla ilme muuttuu nopeammin kuin sanomalehdillä, joten aineistoa hankittiin kahdesti vuodessa. Verkkosivujen etusivujen hankinnassa käytettiin apuna internet-arkistoa  The Wayback Machinea. Etusivut kerättiin kokonaisuuteena, tekstineen ja kuvineen.

Tutkimuksen analyysin pohjana on käytetty aihe-alueen aiempia tutkimuksia. Aiemmista tutkimuksista kerättiin tiettyjä design-elementtejä, joihin keskityttiin myös tässä tutkimuksessa. Design-elementit jaoteltiin kahteen kategoriaan; rakenteeseen ja grafiikkaan. Näiden kahden kategorian design-elementtien toistuvuus ei ollut tutkimuksessa oleellista vaan niiden ajallinen muutos.

Tutkimuksen mukaan median visuaalinen lähentyminen on korostunut vuosien saatossa, kun informaation kiihtyvyys on noussut. Multimedia-elementit, kuten kuvat ja video, lisääntyivät siis uutisissa kohti 2000-lukua. Havainnollistan tuloksia tutkimuksesta otetuilla sanomalehtien etusivujen kuvilla, muuten tuloksista voi lukea lisää itse artikkelista. Kuvista huomaa, kuinka kuvien määrä on lisääntynyt uutisissa ajansaatossa. Lisää artikkelista voit lukea täältä.

         

Etusivu vuodelta 1999.

   

Etusivu vuodelta 1969.

Tutkimusaineistojen vertailua

Kolmessa tutkimuksessa (Smith & Wilson 2000,  Machill, Beiler & Schmutz 2006,  Vobic 2011) käytettiin aineistonkeräysmenetelmänä haastattelua. Smithin ja Wilsonin (2000) tutkimuksessa aineisto kerättiin Santa Barbaran ala-asteella Kaliforniassa, jossa testitilaisuus järjestettiin. Tilaisuudessa lapsille näytettiin erisisältöisiä uutislähtetyksiä, jonka jälkeen jokaista haastateltiin näkemästään. Vobic (2011) sekä Machill etc. (2006) haastattelivat molemmat uutisten ja videoiden tuottajia.

Smithin ja Wilsonin (2000) tutkimuksessa haastatteluaineistoa täydennettiin kuvaamalla lasten ilmeitä heidän katsellessaan uutislähtetystä. Myös Vobic (2011) käytti havainnointia täydentämään tekemiään haastatteluja. Smithin ja Wilsonin (2000) tutkimuksessa haastattelu ei ollut aivan niin strukturoitu, sillä lasten vastatessa tietyllä tavalla he esittivät lisäkysymyksiä, joita ei oltu standardoitu aivan niin tarkkaan. Tällä pyrittiin selvittämään syitä siihen, miksi lapsi koki uutisvideon tai uutisen uhkaavaksi tai pelottavaksi. 

Vobic (2011) haastatteli tutkimuksessaan 30 uutisten tuottamisen parissa työskentelevää henkilöä. Machill, Beiler ja Schmutz (2006) haastattelivat tutkimuksessaan ainoastaan journalisteja, joita oli 44 kappaletta. Smithin ja Wilsonin (2000) tutkimukseen osallistui 88 lasta.

Kahdessa muussa tutkimuksessa (Machin & Jaworski 2006, Peer & Ksiazek 2011) aineistona oli videoita. Machin & Jaworskin (2006) tutkimuksessa aineisto koostui 30 arkistovideoklipistä, jotka olivat kahdelta eri uutiskanavalta. Peer & Ksiazek (2011) sen sijaan tarkastelivat YouTube -videoita. Kokonaisuudessaan he analysoivat 882 suosittua YouTube -videota, joista 521 luokiteltiin uutisvideoiksi. 

Aineiston koko vaihteli siis suuresti tutkimuksen tavoitteiden ja näkökulman mukaan. Esimerkiksi Smithin & Wilsonin (2000) tutkimuksessa oli enemmän haastateltavia kuin kahdessa muussa haastattelua aineistonkeruussaan käyttäneessä tutkimuksessa. Tämä selittyy osin kuitekin tutkimusten erilaisella fokuksella. Smith & Wilson (2000) tekevät vastaanottajatutkimusta, muut kaksi kartoittavat uutisten tuottajien näkökulmaa.  Ylipäänsä tutkimuksissa näkyi kaksi hyvin erilaista tapaa kerätä aineistoa. Joko haastatella ihmisiä tai analysoida itse videota. 

Kumpi vaikuttaa teidän mielestänne paremmalta tavalta vai riippuuko valinta täysin tutkimuksen luonteesta? Entä riittääkö pelkkä haastattelu vai pitäisikö se aina yhdistää jonkinlaiseen havainnointiin, niin että haastattelun tuloksilla on selkeä konteksti?

Liikkuva kuva mainostauluna

Moni on varmasti kokenut sen ärsyttävän hetken, kun juuri latautunut YouTube -video lähtee rullaamaan mutta kuva pamahtaa täyteen mainoksia. Alareunasta pilkottaa kasinomainos ja yläkulmassa tarjotaan pikavippiä. Tai sitten lataat uutisvideota kaupallisen uutismedian sivulla ja ennen videon alkamista huomaat katselleesi minuuttikaupalla mainoksia. Kuulostaako tutulta? 

Videosi alkaa 2 sekunnin kuluttua.

Nyt esimerkiksi YouTube on edelleen helpottamassa videoissa mainostamista. Tätä kautta tekijät saavat videoistaan enemmän rahallista hyötyä, joka saattaa auttaa palvelun videotarjontaa tasokkaampaan suuntaan kun tekijöiden panostus palkitaan rahallisella hyödyllä. Uutisvideot on kustannettava jollain ja tässä kohtaa mainostus astuu kehiin.

Mutta huonontaako tämä käyttökokemusta? Itse ärsyynnyn tuosta mainostilpehööristä aivan valtavasti ja luettuani uutisen, olin erittäin kiukkuinen lisämainostuksen uhasta. Olen myös huomannut vältteleväni tiettyjen kaupallisten uutismedioiden uutisvideoita.

Mitä mieltä olette, ovatko uutisvideoiden tai ylipäänsä videoiden mainokset pakollinen paha vai käyttökokemusta merkittävästi alentava häiriötekijä?

Artikkelin näet kokonaisuudessaan tästä.

Tutkimusaiheiden vertailua

Tarkastelemissani artikkeleissa oli monenlaisia näkökulmia videon ja uutisen suhteeseen. Osassa tutkitaan videon käyttöä yleisesti osana uutista (Smith & Wilson 2000, Machin & Jaworski 2006, Peer & Ksiazek 2011) toisissa on keskitytty uutisointiin tietyssä välineessä esimerkiksi verkossa (Vobic 2011) tai televisiossa (Machill, Beiler & Schmutz 2006).

Smith & Wilson (2000) tutkivat asiaa vastaanottajan näkökulmasta tarkastelemalla lasten reaktioita uutiseen jengiväkivallasta. Tutkimuksessa videomateriaalin määrää ja uutisen tapahtumapaikkaa uutisessa muunneltiin ja katsottiin, miten tämä vaikuttaa lasten turvallisuuden tunteeseen ja informaation sisäistämiseen. Esimerkiksi uutislähetyksessä olevan videon todettiin yllättäen lisäävän lasten turvallisuudentunnetta, vaikka kuvittelisi, että videokuva jengiväkivallan uhrista ja tapahtumapaikoista olisi lapselle epämiellyttävää katsottavaa.

Vobic (2011) tarkastelee uutisen ja videon suhdetta tuotannon näkökulmasta kartoittaen erityisesti uutistentuottajien asenteita ja käsityksiä multimediasta osana verkkojournalismia. Hänen mielestään uutisten tuottajat eivät ole yksimielisiä siitä, miten multimediaformaatteja tulisi käyttää verkkouutisoinnissa. Samalla hän toteaa, että heiltä puuttuu yhteinen visio siitä, mihin tällä uutisoinnilla pyritään ja millaista esimerkiksi mediakonvergenssin tulisi olla. Machill, Beiler ja Schmutz (2006) tutkivat melkein samaa asiaa tiedejournalismin näkökulmasta. He tarkastelevat sitä, miten videota, jonka on tuottanut jokin ulkoinen taho, käytetään uutisoinnissa ja aiheuttaako tämä ongelmia, koska videon tuottaja ei ole itse uutismedia.

Toisaalta myös erilaisia videoita, jotka voivat toimia osana uutista, on tutkittu. Peer ja Ksiazek (2011) tutkivat artikkelissaan sitä, millä tavoin YouTube -videot eroavat journalistisiin tarkoituksiin tuotettujen videoiden standardeista. Erityisesti he tarkastelevat videon teknistä puolta sekä sisältöä. Machinin ja Jaworskin (2006) tutkimuksen kohteena taas ovat arkistovideot ja niiden käyttö uutisissa. Erityisesti he tarkastelevat, miten arkistomateriaalin käyttö vaikuttaa uutisen rooliin tapahtuman todistajana. Esimerkiksi Peer ja Ksiazek (2011) totesivat YouTube -videoiden olevan laadullisesti saman tasoisia journalistisesti tuotettuihin videoihin nähden mutta sisällön standardit olivat löysemmät.

Vastaanottajan ja erityisesti tuottamisen näkökulmasta tehty tutkimus korostuu näissä artikkeleissa huomattavasti. Yksi syy tähän on varmasti se, että multimedia hakee vielä omaa paikkaansa osana uutisointia. Myös erilaiset tavat tuottaa videomateriaalia (uutismedioiden tuotanto, YouTube) ovat vielä melko vakiintumattomia, jolloin niiden eroja ja sopivia käyttötarkoituksia pohdiskellaan paljon. Monissa tutkimuksissa viitattiin myös uutismedioiden taloudellisiin paineisiin, jonka vuoksi videomateriaali (erityisesti yleiseen käyttöön tuotettu ja näin ollen edullinen vaihtoehto) on kasvattanut suosiotaan.

Paikallistelevisiosi internetissä: Parkanolaisten oma nettitelkkari

Netpal Parkanon videopalvelu on nettisivusto pullollaan uutisia, joka on luotu vastaamaan erityisesti parkanolaisten tarpeisiin. Jokaisella uutisivideolla on vastapari seudun paikallislehdessä, johon video antaa lisäperspektiiviä kuvallisessa muodossa. Sivusto huomioi myös paikallisyritykset, joilla on mahdollisuus tuoda sivustolle esimerkiksi kampanja-, tarjous- tai mainosvideoitaan. Ihmisten on myös mahdollista tilata sähköpostitiedote, jonka avulla he pysyvät ajan hermolla siitä, onko videopalveluun tullut mahdollisesti uusia ja heitä kiinnostavia uutisvideoita.

Kyseessä on vuoden mittainen kokeilu, joka päättyi tämän vuoden tammikuussa. Tänä aikana palveluun tuotettiin yli sata videota paikallisista aiheista. Paikallislehden toimittajat lisäävät edelleen uutisia varten työstämänsä uutisvideot sivustolle parkanolaisten katseltaviksi. Projektin päättymisestä huolimatta yleisön todettiin ottaneen videomuotoisen paikallisuutisoinnin positiivisesti vastaan. Vuoden katsotuimpiin videoihin lukeutui muun muassa Parkanon kaupungin esittely sekä äitienpäivän kunniaksi sivustolla julkaistu video oravanpoikasen seikkailuista, joissa lopulta tarvittiin äitiä apuun: Netpal - Pikku orava seikkailee

Onko tässä tavassa tuottaa uutisia ainesta tulevaisuuden paikallisuutisoinnille? Olisiko tämän tyylinen paikallisuutisointi toimivaa?

Videomuotoinen tiedote

Välillä videoita käytetään tekstin tilalla, jolloin multimediaversioon tuotettu uutinen (tai kuten tässä tapauksessa tiedote) korvaa alkuperäisen tekstin lähes kokonaan. Tässä esimerkkinä WWF:n videomuotoon toteutettu tiedote WWF Suomen luonnonsuojeluhankkeesta Himalajalla. Tässä tapauksessa kahden sivun mittainen tekstitiedote WWF:n toiminnasta on tiivistynyt kahden ja puolen minuutin pituiseksi videoksi, jossa kauniit maisemat Himalajalta rytmittävät tiedotteen ydinasioita. Tiedotteesta ei ole suomenkielistä versiota, jolloin video ajaa saman asian - kuvien kieli on yhteinen kaikille.

Tehokas tapa tiedottaa asioista, vai mitä?

"News websites must embrace video or die"

Videojournalismin pioneeri Michael Rosenblum tuntuu olevan tiukka mielipide videouutisia kohtaan. Hänen mielestään videouutinen on välttämätön lisä uutisivustoille, jos halutaan pysyä mukana liiketoiminnassa; "Jos sinulla on vain printtiä tai kuvia ja kilpailijallasi on videota, tulet syödyksi". Rosenblumin mukaan nykyinen teknologia tekee videouutistenteosta uskomattoman yksinkertaista. Vaikka TV:n tekeminen voi olla monimutkaista, se ei ole hänen mukaansa vaikeaa. Lisää voit lukea PressGazetten artikkelista täältä.

Nykyään videouutiset tai video uutisen lisänä ovatkin yleistyneet ja varmasti joka uutissivustolta löytyy videota. Tosin uutisia, joissa ei olisi lainkaan tekstiä on vähän. Video on yleensä suomalaisilla uutissivustoilla lisä, eikä se ole välttämättä koko uutinen. Pienillä paikallislehdillä ei välttämättä ole yhtä paljon videota sivustoillaan kuin suuremmilla lehtikonserneilla. Uskon, että videouutiset tulevat edelleen yleistymään, mutta silti nykyään kuva on edelleen yleisempi lisätty multimedia-elementti uutiseen. Yleensä päädyn katsomaan uutisvideoita, jos joku on sellainen esimerkiksi Facebookiin linkittänyt, mutta useammin vain lueskelen uutisia ja jätän videot katsomatta.Muutenkin jenkeissä taitaa olla enemmän uutissivustoja, joilla ei ole lainkaan lehtiversiota, mutta Suomessa ne eivät ole yhtä yleisiä.

Kuva sivulta weheartit.com

Katsotteko te paljon uutisvideoita tai uutisiin lisättyjä videoita? 
Pitääkö Rosenblumin väite mielestänne paikkaansa; voidaanko liiketoiminnassa pysyä mukana ilman videouutisia?


Viitattu artikkeli: Ponsford Dominic (2008). 'News websites must embrace video or die'. PressGazette- Journalism Today. Saatavilla: http://www.pressgazette.co.uk/story.asp?storycode=42407

Muutakin kuin videota!

Nyt hypätään pelkistä videoista myös muihin multimedia-elementteihin! S Shyam Sundarin artikkeli Multimedia effects on processing and perception of online news: a study of picture, audio and video downloads käsittelee multimediaa sisältäviä uutisia muun muassa muistamisen ja oppimisen näkökulmasta. Tekevätkö video, kuva tai ääni lisäykset esimerkiksi positiivisen vaikutuksen lukijaan. Tässä tutkimuksessa on mielenkiintoinen aiemmista poikeava psykologisempi ote. 

Myös aineiston hankinnan menetelmä eroaa ensimmäisen osansa kannalta selvästi muista; kontrolloitu koe. Se sopiikin tähän tutkimukseen paremmin kuin haastattelu, jotta kokeen tekijöillä on tarkka käsitys lukijoiden lukemista uutisista. Kokeen tekijöinä oli opiskelijoita, jotka olivat osallistuneet tietylle kurssille (he saivat osallistumisesta ylimääräisiä kurssipisteitä, tätä meillekin!!). Jokainen tutkimukseen osallistuja luki kolme uutista uutissivustolta, joka luotiin tutkimusta varten. Samasta uutissivustosta tehtiin viisi eli versiota, joissa yhteistä oli tekstiosuus, mutta multimediaosuus vaihteli eri versioissa. Annetun uutissivuston luettuaan he tekivät kyselyosuuden kirjoittaen. Kyselyosuudessa oleellista olivat osallistujien käsitykset sivuston uutissisällöstä, heidän arvionsa sivustosta kokonaisuutena ja se, mitä he muistivat uutistarinoiden yksityiskohdista ja mainoksista sivustolla.  Aineiston analyysimenetelmiä ei oltu taaskaan kuvattu perusteellisesti, lähinnä lueteltu käytettynä kvantitatiivisia menetelmiä; tutkiva faktorianalyysi, MANOVA, ANOVA yms..

Otan myös tulokset hieman tarkempaan pohdintaan, koska ne yllättivät. Tuloksissa mainitaan, että etenkin kuva ja ääni ovat tehokkaita psykologisia merkkejä/vihjeitä. Silti yleinen tulos oli, että multimedialla on taipumus vaikeuttaa tarinasisällön muistamista ja se johtaa usein negatiiviseen arvioon sivustosta ja sen sisällöstä, mutta parantaa mainosten muistamista. Tulos tuntuu oudolta, ajattelisin esim. videon tai kuvan parantavat muistamista.  Voisikohan tulos olla eri nyt, tutkimushan on tehty vuonna 2000... Ehkä multimediaelementit eivät ole olleet yhtä yleisiä vielä silloin.

"This is citizen journalism at its finest'"

Mary Grace Antony ja Ryan J. Thomas ovat tehneet tutkimuksen liittyen aiheeseen. ”This is citizen journalism at its finest’, YouTube and the public sphere in the Oscar Grant shooting incident” käsittelee katsojien kommentteja liittyen Oscar Grantin ampumavideoihin, joita kansalaiset olivat ottaneet tilanteen tapahtuessa. Video on herättänyt paljon keskustelua verkossa ja verkon ulkopuolella. Vaikka videoiden huonoa laatua ja kuvaajien passiivisuus herättivät kritiikkiä, useat kommentit ylistivät kuvaajien mielentilaa ja rohkeutta. Tulokset viittaavat siihe, että perinteisen median ”vahtikoira-asema" ei enää välttämättä päde kansalaisjournalismin ottaessa valtaa esimerkiksi uuden median keinojen (videon otto) avulla.

Aineistoa etsittiin kaikista YouTubesta löydetyistä Oscar Grantin ampumisvideoista, joita ei oltu muokattu (loppujen lopuksi neljä kappaletta). Aiemmat käsittelemäni tutkimukset ovat sisältäneet kyselyitä ja haastatteluita aineistonhankintamenetelminä, joita välteltiin tietoisesti tässä tutkimuksessa. Aineistona olivat videoiden kommentit, koska niistä tulee ilmi katsojien aito vapaa tahto. Tutkijat eivät halunneet esim. haastattelutilanteen tai itsensä vaikuttavan tuloksiin vaan parasta aineistoa olivat spontaanit kommentit. Lopuksi kommenteista tehtiin Orben ja Kinefuchin kriittistä temaattista analyysia, saadakseen selville kommenttien aiheiden toistuminen, uusiutuminen ja voimakkuus. Mielestäni menetelmä on hyvä ja positiivista tutkimuksessa oli menetelmän vertaaminen esim. haastatteluun ja näin oman valinnan perustelu.

Oletteko itse napanneet kuvaa tai saaneet videota jostakin tapahtumasta tms., joka on päässyt lopulta uutiseksi tai osaksi sitä?

Kansalaisjournalismista

Myös kansalaisjournalismi tuo uusia näkökulmia uutistuotantoon. Nykyään myös uutisissa voidaan näyttää kansalaisten ottamaa kuva- tai videomateriaalia esitettävästä aiheesta. Jos miettii tapahtuneita katastrofeja, kuten WTC-tornien romahdusta, kansalaisten videomateriaali näytteli suurta osaa uutisissa. Uutisvideot saavat näin aivan uuden ulottuvuuden; kuvaamista ei ole suunniteltu ja video voi koskettaa kansalaisia enemmän. Uutissorganisaatiot ovat huomanneet tämän mahdollisuuden ja kansalaisten tuottamat multimediamateriaalit voivat olla tärkeä lisä uutisoidessa. 

Käsittelen seuraavassa postauksessani erästä tutkimusta aiheeseen liittyen. Tästä pääset katsomaan Oscar Grantin ampumatapaukseen liittyvän videon, jonka kansalaiset ovat tilanteessa kuvanneet. En suosittele heikkohermoisille! Video kuvaa sitä, miten raakakin tapaus on saatu kansalaisten ansiosta videolle, tilanteessa ampujana on vieläpä poliisi. Videota on näytetty uutisissa, kuten tässäkin pätkässä. Videon otsikko on melko "agressiivinen", mutta valitsin juuri tämän otoksen selostuksen takia, itse ampumakohtaus alkaa noin minuutin jälkeen. 

kuva sivulta weheartit.com

Lätkähittejä Ruotsissa

Joskus uutisesta ei kerrota tarpeeksi, vaan enemmän tietoa saadakseen lukijan on pakko katsoa uutisvideo. Esimerkiksi Iltalehden sivuilla sivun selaajan on katsottava video, tietääkseen minkä lätkälaulun ruotsinsuomalaisen koulun oppilaat laulavat Sauli Niinistölle ja Jenni Haukiolle. Haluatko myös tietää? ;)

Katso täältä.

Vertailua

Löysin englanninkielisen tutkimuksen, joka pyörii aiheeltaan samoissa piireissä aiemmin esittelemäni suomalaistutkimuksen kanssa. Tutkimus on amerikkalaistutkimus “Newspaper journalism and video: Motion, sound, and new narratives” vuodelta 2011. Myös siinä on tutkittu sanomalehtiorganisaatioiden toimittajien suhtautumista videouutisiin, miten he ovat omaksuneet videon osana uutisjournalismia. Tässä tutkimuksessa oletetaan heti alusta alkaen, että videojournalismi on haaste printtijournalismille. Tuloksissa selvisi muun muassa, että TV-journalistien ja sanomalehtijournalistien välillä nähdään edelleen kuilu. Kuten eräs haastateltava oli todennut samassa huoneessa työskentelevästä TV-journalistista ja sanomalehtijournalistista "Kissat ja koirat samassa huoneessa", jolla hän viittasi heidän tulevan toimeen, mutta olevan silti omaa laatuaan.

Keskityn tarkemmin aineiston hankinnan menetelmään, joka täsmää osittain ensimmäisen tutkimuksen kanssa. Tutkimusaineisto on hankittu haastatteluilla (videojournalistit 66 kpl ja uutishuoneiden johtajat 13 kpl). Aineistona oli myös tekstianalyyseja videojournalistien tekemistä tarinoista, mutta keskityn tässä nyt haastatteluihin, koska se oli yhteistä suomalaistutkimuksen kanssa.  

Haastattelumenetelmä on ollut mielestäni sopiva tässä ja myös suomalaistutkimuksessa, koska näin on saatu tieto suoraan haastateltavilta ja heidän omat mielipiteensä esille. Toki haastatteluissa on aina omat vaaransa (jännitys vaikuttaa vastauksiin tms.), mutta en usko niiden vaikuttaneen näiden tutkimusten tuloksiin, koska haastateltavia on ollut useita. Amerikkalaistutkimuksen analyysin pohjana ollutta teoriaa, Pierre Bourdieun kenttäteoriaa, oli avattu tässä tutkimuksessa, toisin kuin suomalaistutkimuksessa. Kuten aiemminkin epäilin, uskon rahoituksen vaikuttaneen mahdollisesti siihen, että teoriaosuus puuttuu suomalaistutkimuksesta. Tässä tutkimuksessa taas on otettu selvä sosiologinen näkökulma aiheeseen ja tutkimus vaikuttaa suomalaistutkimusta tieteellisemmältä.

Videouutiset myös hyvä opetusmuoto

Videouutiset voivat olla hyvä ja innostava opetustapa. Tässä linkki lyhyeen kuvaukseen, miten videouutisten tekoa on käytetty hyödyksi Aurinkorinteen ala-asteella. Uskon videouutisen teon olevan innostavampi kuin esimerkiksi pelkän uutistekstin kirjoitus. Se kehittää ryhmässä työskentelyä ja voi rohkaista alalle.

Itse olen ainakin kerran päässyt kokemaan uutisvideon tekoa opetusvälineenä. Lukiossa osallistuin ruotsin puhekurssille, jossa tuotimme lyhyitä uutisvideoita ruotsiksi. Se oli keventävä ja mukava opetusmuoto kuivemman tunneilla istumisen sijaan. :)

Onko teillä kokemusta videouutisen teosta opetusvälineenä? 

Kun kaikki videoivat kaikkea

Opinnäytetöitä lukuun ottamatta oli yllättävän vaikeaa löytää suomalaistutkimuksia aiheesta. Löysin kuitenkin yhden Tampereen yliopiston journalismin tutkimusyksikön tutkimuksen, ”wihii”! Se on Jenni Mäenpään ja Anssi Männistön tutkimus vuodelta 2009 ”Kun kaikki videoivat kaikkea – liikkuva kuva sanomalehden sivuilla”. Näkökulmana tutkimuksessa on sanomalehtien verkkovideoiden asema, kehitysvaihe ja merkitys Suomessa.

Tutkimuskysymyksiin vastataan suomalaisten sanomalehtien toimituksissa tehtyjen teemahaastattelujen perusteella. Lisäksi on käytetty kyselyä aineistonhankintamenetelmänä. Haastateltavat olivat kymmenestä sanomalehdestä, joilla oli liikkuvaa kuvaa verkkosivuillaan. Aineisto koostuu kaiken kaikkiaan kahdenkymmenen suomalaisen maakuntalehden teemahaastattelusta. Lopuksi järjestettiin myös täydentävä sähköpostikysely, jolla haluttiin päivittää joitakin haastattelussa esiin tulleita asioita, koska muutokset verkkolehdissä ja lehtien taloudellisissa toimintaympäristöissä olivat varsin nopeita. Tutkimukseen liittyen on tehty myös kysely valokuvaajille videokuvaamiseen liittyen.

Tutkimusaineiston analyysimenetelmää ei ole tutkimuksessa kuvattu missään erillisessä osiossa, eikä sitä oikeastaan selitetä lainkaan. Ainakaan määrällistä osuutta ei olla painotettu tutkimuksen tuloksissa (ei prosenttiosuuksia tai taulukoita), vaan tärkeämpää on ollut vastausten sisältö. Määrällistäkin analyysia on kuitenkin jouduttu kuitenkin tekemään hieman, koska vastauksissa esiintyy ilmaisuja ”Neljässä lehdessä...”, ”Kolmessa lehdessä...”. Analyysissa vastauksia on täytynyt ainakin vertailla keskenään ja laskea yhteen, millä lehdillä on ollut samanlaisia/eriäviä vastauksia. Myös yleistämisen kannalta on varmasti jouduttu tekemään hieman määrällistä analyysia. Johtuukohan aineiston analyysin puutteellisuus siitä, että tutkimus on Helsingin sanomien rahoittama ja ehkä ”kuiva teoria” on haluttu jättää pois..?

Tutkimuksen tuloksissa ilmenee muun muassa että, nopeat uutiset ovat verkkovideon ydin, videoiden kävijalaskurit haastavat perinteisiä uutiskriteereitä, kuvajournalismin työ on murroksessa ja että verkkovideoiden kasvuun uskotaan. Journalistien on siis mukauduttava mukana mennessämme kohti tätä ”uutta mediaa” ja videojournalismia. 

Huom! Älä klikkaile, se on kuva. ;)

"Ultracool koira näyttää mallia juoksumatolla - hulvaton video"

Ennen multimedian ajateltiin täydentävän uutisia, mutta yhä useammin myös itse videosta tulee uutinen. Tässä yksi esimerkki aiheesta: YouTubessa naurattava video pääsi viihdeuutiseksi asti.

Alkuperäinen uutinen luettavissa täällä: http://www.stara.fi/2012/04/15/ultracool-koira-juoksumatolla/