Aineiston hankinnan ja menetelmän yhteenveto

Aineiston hankinnan menetelmätkin vaihtelivat tutkimuksittain. Haastattelua käytettiin hyväksi useassa tutkimuksissa (Mäenpää & Männistö 2009, Bock 2011), lisäksi Bock (2011) oli käyttänyt tutkimuksessaan tekstianalyysia. Joissakin tutkimuksissa aineisto kerättiin itse. Esimerkiksi Antony ja Thomas (2010) keräsivät kommentit ampumavideoista ja Cooken (2005) tutkimuksessa aineisto kerättiin myös itse (kerättiin sanomalehtien etusivuja yms.). Myös Mäenpään ja Männistön tutkimuksessa seurattiin verkkosivujen kehitystä. Sundar (2000) käytti tutkimuksessaan kontrolloitua koetta. Kyselyosuutta käytettiin usein täydentämään aineistonhankintamenetelmää (Mäenpää & Männistä 2009, Sundar 2000). Aineiston hankinnan menetelmät vaihtelevat niin ihmisläheisistä (haastattelu, kysely, kontrolloitu koe), etäisempiin vaihtoehtoihin (aineiston keruu suoraan verkosta).  Aineistot vaihtelivat siis uutisvideoista YouTube-videoihin, kuvista ääneen ja videoon sekä haastatteluaineistosta kyselyaineistoon.

Analyysimenetelmiä on parissa tutkimuksessa mainittu kunnolla lainkaan (Mäenpää & Männistö 2009, Sundar 2000). Sundarin (2000) tutkimuksessa oltiin vain lähinnä lueteltu tutkimuksessa käytettyjä kvantitatiivisia menetelmiä/mittareita. Toisissa pohjana käytettiin aiempia tutkimuksia (Cooke 2005) tai jotakin teoriapohjaa (Bock 2011 -  Pierre Bourdieun kenttäteoria). Varsinaista kunnolla nimettyä, mielestäni selkeää menetelmää käyttivät Antony ja Thomas (2010); Orben ja Kinefuchin kriitiistä temaattista analyysia. Analyysimenetelmätkin siis vaihtelivat kiitettävästi tutkimuksittain. Tosin harmittaa, että analyysimenetelmää ei välillä kuvattu kunnolla, ja myös valintojen perustelut olivat joissakin tapauksissa hataria tai puuttuivat kokonaan.


Voimme lopuksi todeta, että uutinen ja media kulkevat nykyään käsi kädessä ja vaikka suhde hiukan rakoilisikin, eivät ne enää pärjää ilman toisiaan. ;)